Blogit

Asko Alasalmi työskentelee huoltomiehenä Pyhännän Rakennustuotteessa. Hän on työpaikkansa työsuojeluvaltuutettu ja Puuliiton hallituksen varajäsen. Alasalmi on ehdokas numero 86 mekaanisen metsäteollisuuden vaalipiirissä.

KONTIO, MESIKÄMMEN, NALLE...
SUOMEN KUNINGAS?

Björn Wahlroos kirjoitti oman näkemyksensä lehdessä siitä, mikä on Suomen talouden ongelma. Hän linjaa yksiselitteisesti että ammattiliitot ovat ajaneet Suomen talouden nykyiselle mallille. Wahlroosin mielestä ammattiyhdistysliike on lyhytnäköisesti ajanut suuria palkankorotuksia, välittämättä kilpailukyvystä. Suomen tuottavuus niin perinteisellä kuin uuden teknologian aloilla on rapautettu tehdyillä palkankorotuksilla. Rivien välistä voi lukea että Wahlroos haluaisi roimia palkan alennuksia.

Seuraava Wahlroosin peräänkuuluttama palkankorotus mekaanisen metsäteollisuuden alalla on 0,4 prosenttia. Jos tarkastellaan esimerkiksi sahojen kannalta tilannetta, selviää seuraavaa: Karkeasti materiaalien hinnan nousu prosentilla korreloi palkkakustannusten nousuun 10 prosentilla. Voidaankin siis ajatella, että jos materiaalikustannuksista saadaan säästettyä 0,04 prosenttia, on palkankorotukset kuitattu. Onhan tämä toki huomattava kustannuserä, kun puhutaan tuhansista ja tuhansista kuutioista tukkia. Paljonko keskimääräinen hukka on normaalissa sahaustoiminnassa? Sen verran mitä olen laatujärjestelmiin tutustunut, niin 99,96 prosentin saanto olisi erittäin hyvä millä tahansa alalla.

Mitä sitten tarkoittaisi palkkojen laskeminen nykyisessä taloustilanteessa? Viimeinenkin ostovoima katoaisi työntekijöiltä. Se taas lamaannuttaisi kotimaan markkinat täysin. Onhan totta, että Suomen vientisuhdetta pitäisi saada korkeammaksi. Keinojahan on kaksi. Vähentää tuontia, tai nostaa vientiä. Nykyinen globaali tilanne ei tarjoa kaikkein helpoimmalla viennin kasvattamista, joten onkin helpompaa pienentää Suomeen tuonnin määrää. Tässä yksi järkevä keino on aloittaa energiasta. Nykyinen maailmanpoliittinen tilanne tuntuisi kannustavan Suomeakin miettimään energiaomavaraisuutta.

Puuliiton sopimusaloihin kuuluu muun muassa turveala. Turpeen verotusta tuleekin keventää, ja suhteuttaa se uusiutuvaan energiaan. Suomen helmasynti, ylireagoiminen EU-direktiiveihin on tässäkin realisoitunut. Ei ole millään tavalla viisasta energiapolitiikkaa, että tuomme kivihiiltä ulkomailta, vaikka voisimme korvata sen käyttöä kotimaisella turpeella.

Valtion tuleekin ottaa turpeen käyttö uuteen tarkasteluun, ja suunnata innovaatio avustuksia tällä alalle. Paljon olisi kehitettävää biopolttoaineissa. Neste-oil on jo nykyään yksi maailman suurimmista palmuöljyn käyttäjistä. Öljypalmua viljellään Aasiassa, josta se tuodaan Suomeen jalostettavaksi. Palmuplantaasit ovat raivattu alkuperäisestä metsästä, ja tilalle on istutettu palmuja. Voidaankin miettiä, kumpi on ekologisempaa energian tuotantoa, palmuöljy, vai turve. Liikenteen tarvitsema energia ei tule muuttumaan lähivuosina radikaalisti. Eteenkin raskas kalusto maanteillä ja pelloilla vaatii vielä pitkään öljyä koneeseen. Biopolttoaineissa onkin Suomelle oiva mahdollisuus turvata energia omavaraisuutta. Suomessa teknologia onkin jo maailman kärkeä, eikä sitä tulisi verotuksella torpata.

Päätösten teko näissäkin asioissa on sitä politiikkaa. Niin ammattiliiton kuin valtion tasolla.
Niin, politiikkaa, ei se sen suurempi mörkö ole.

Asko Alasalmi


 

Teijo Paananen työskentelee sähköasentajana Haapajärven Ha-Sa Oy:ssä. Paananen on työpaikkansa pääluottamusmies, Puuliiton hallituksen jäsen, Haapajärven Puu- ja erityisalojen ammattiosaston puheenjohtaja ja ehdokas numero 137 mekaanisen metsäteollisuuden vaalipiirissä.

LUOTTAMUSTOIMIEN TARPEELLISUUS AMMATTIYHDISTYSLIIKKEESSÄ

Vaalien alla alkaa moni pohtia sitä, että kannattaako äänestää ja ovatko luottamustoimet edes tarpeellisia.

Työnantajapuolen radikaaleimmat leimaavat mielellään ammattiyhdistysliikkeen syylliseksi niin lamaan kuin suomen teollisuuden alasajoonkin. EK tietysti mielellään yhtyy tähän ajatukseen etenkin vaalien ja työehtosopimusneuvottelujen alla. 

Työnantajat, jotka ymmärtävät yhteistyön merkityksen tärkeimmän voimavaransa, eli työntekijöiden ja sitä kautta ammattiyhdistysliikkeen kanssa luovat yritykselleen erinomaisen pohjan menestyä.

Ilman työnantajaa, ei tarvittaisi työntekijöitäkään, joten kunnia kunnollisille työnantajille ja hyvälle yhteistyölle heidän kanssaan. Valitettavasti kaikki työnantajat eivät aina toimi vastuullisesti ja sopimuksia noudattaen, joten luottamustoimien tarpeellisuus riitatilanteissa, neuvotteluissa ja riitoja ennaltaehkäisevänä instanssina korostuu.

Olen pohtinut paljon erilaisten luottamustoimien merkitystä ja vaikutusta niin ammattiyhdistysliikkeessä, kuin muussakin yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa, niissä on erittäin paljon yhteistä.

Puuliiton luottamustoimet

Puuliitossa tärkein on puuliittolainen jäsen ikään, sukupuoleen tai ammattiin katsomatta.

Jäsenten avulla ja jäsenten puolesta työpaikoilla toimii luottamusmies. Luottamusmiehen tärkein tehtävä on edustamiensa jäsenten edunvalvonta, sopimusten neuvotteleminen ja mahdollisten erimielisyyksien sovittelu ja sopiminen. Paikallisesti sovittu erimielisyys on niin työntekijöiden, kuin työnantajankin etu, sillä se tekee vähiten kipeää ja edesauttaa hyvän yhteishengen luomista.

Luottamusmiesten ja jäsenistön tukena toimivat ammattiosastot. Ammattiosastojen tehtävänä on koota luottamusmiehet ja työpaikat yhteen, jakaa tietoa, antaa koulutusta ja jossakin määrin myös järjestää huvituksiakin arjen jaksamista edistääkseen.

Puuliiton hallinto erilaisine tehtävineen on yksi tärkeä osa jäsenistön edunvalvontaa. Hallintoon valitaan eri aloiltamme ympäri suomea niin naisia kuin miehiäkin suoralla vaalilla tekemään valtakunnallisia esityksiä, päätöksiä ja ennen kaikkea myös yhteiskuntavaikuttamista.

Puuliiton hallinnossa olevat henkilöt ovat myös linkki kentän ja liiton johdon sekä muun palkatun henkilöstön välillä. Hallinnon kentän edustajilla on erinomaiset mahdollisuudet viedä kentän näkemyksiä, kokemuksia ja tarpeita yhteiseen valtakunnalliseen pöytään. Siellä on myös paikallista tasoa huomattavasti paremmat mahdollisuudet toimia ja vaikuttaa, jäsenistön etua ajaen ja puolustaen.

Puuliittolaisten hallintoon valittujen henkilöiden vaikutus ei lopu oman liiton neuvottelupöytiin, vaan liiton hallinnossa on mahdollisuus vaikuttaa myös yhteiskunnallisesti valtakunnan tasolla.

Valtakunnallinen yhteiskuntavaikuttaminen saattaa tuntua kaukaiselta kun puhutaan tavallisesta puuliittolaisesta työntekijästä. Huomattavasti tutumpia ja läheisempiä ovat valtakunnalliset työehtosopimusneuvottelut, joissa työnantajaliitot ja työntekijäliitot vääntävät pitkiä öitä työehtosopimustemme lopullisesta muodosta ja hyväksymisestä. Näihin neuvotteluihin on pohjatyöt tehneet puuliittolaiset kentältä valitut luottamushenkilöt yhdessä sopimusalojemme parhaitten ammattilaisten kanssa, joihin kuuluvat mm. työehtosihteerit ja liiton johto. Myös eduskunta ja siellä toimivat poliitikot ovat hallintomme ja johtomme yhteiskuntavaikuttamisen piirissä. Näin kuuluukin olla, sillä kaikki lait, jotka koskettavat myös puuliittolaisia säädetään eduskunnassa. Eduskunnassa poliitikot päättävät meitä läheisesti koskevista laeista, kuten työaikalaki, työsopimuslaki, vuosilomalaki ja vaikkapa siitä paljonko maksamme arvonlisäveroa, tai polttoaineveroa. Poliittisessa yhteiskuntavaikuttamisessa koetamme vaikuttaa suoraan poliitikoihin ja poliittisiin puolueisiin. Yksin pienehkö Puuliitto olisi aika heikko, mutta yhteistyössä on voimaa, siksi työntekijäliitot ovat jäsenenä SAK:hon Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestöön, myös SAK:n hallintoon valitaan edustajat Puuliiton johdosta ja kentän edustajista.

Vastaan itse itselleni, että luottamustoimet ammattiyhdistysliikkeessä ovat erittäin tärkeitä ja vaikuttavuudeltaan merkittäviä.

Ilman luottamustoimia ammattiyhdistysliikettä ei olisi, sillä ammattiyhdistysliikkeen voima lähtee kentältä ja ilman kenttää ja sen valitsemia luottamushenkilöitä ei meilläkään Puuliittolaisilla olisi järjestäytynyttä edunvalvontaa. Järjestäytyneenä ammattiyhdistysliikkeeksi voimme neuvotella ja tarvittaessa taistella hyvin ja tehokkaasti yhteiseksi rintamaksi järjestäytyneen työnantajan kanssa.

Pitäkäämme siis järjestäytymisaste korkealla ja äänestetään mahdollisimman hyvät edustajat luottamustoimiimme puolustamaan ja ajamaan etujamme.

Teijo Paananen


 

Markus Jokinen työskentelee verhoilijana Insofa Oy:ssa. Orimattilassa asuva Jokinen on työpaikkansa pääluottamusmies ja ehdokas numero 241 puusepänteollisuuden vaalipiirissä.

KORTIT PÖYTÄÄN, TEEMAT SELKIYTYVÄT

Vaalit lähestyvät ja oma ajatus siitä mitä valtuustossa tekisin on koko ajan selkeämpi. Valtuustossa pääsisin valitsemaan Puuliitolle uutta puheenjohtajaa. Puuliitolle täytyy valita sellainen puheenjohtaja, joka vahvasti ajaa liittofuusiota.

Jokainen haluaisi isompia palkankorotuksia ja pienempiä jäsenmaksuja. Miten tuollaiseen tilanteeseen voisi joskus lähitulevaisuudessa päästä? Ei ainakaan siten, että samalla kun Puuliiton jäsenmäärä pienenee, niin Puuliiton organisaatiota pöhötetään. Rahasta se on kiinni sielläkin. Virkailijoillekin täytyy maksaa palkkaa. Jos joka kylään ja kaupunkiin perustettaisiin aluetoimistot, niin se tarkoittaisi rahanmenoa. Miten ihmeessä voisimme Puuliittolaisina maksaa virkailijoiden palkat sekä muut kustannukset? Pitäisi voittaa lotossa tai nostaa jäsenmaksuja,

Uskon täysin siihen ajatukseen, että isolla porukalla saamme isoja asioita aikaiseksi. Niin on aina ollut ja niin tulee aina olemaan.

Täytyy vaan löytyä rohkeutta toteuttamaan, vaikka pieni pala kerrallaan, kunhan tietää ja tiedostaa mikä on määränpää.

Uskon vahvasti siihen, että Puuliitto toimii jäsentensä eduksi. Uskon vielä vahvemmin siihen, että lähitulevaisuuden suurliitossa on vielä paremmat mahdollisuudet toimia maksavien asiakkaidemme hyväksi.

Jos liittofuusio tarkoittaa sitä että jotkut menettävät "pallinsa" liittojen organisaatioissa, niin olkoot niin. Liitot on rakennettu jäsentensä ansiosta ja jäsenet, eli maksavat asiakkaat luottavat siihen, että liitot toimivat maksavien asiakkaidensa hyväksi.

Järjestetään muutamaksi vuodeksi jonkinlaiset suojatyöpaikat pallinsa menettäneille, niin ei tule shokkina heillekään ajatus työttömyydestä.

Asioita pystyy tekemään, asioita pystyy parantamaan ja asioista pystyy sopimaan.

Markus Jokinen


 

Juha Meriläinen työskentelee metsäkoneenkuljettajana Koneurakointi S. Kuittinen Oy:ssä. Nurmeksessa asuva Meriläinen on työpaikkansa luottamusmies, Puuliiton metsäkonealan johtokunnan jäsen ja ehdokas numero 346 metsäalan vaalipiirissä.

ONKO AY-LIIKE TARPEETON?

Välillä saa lukea ja kuulla tiedotusvälineistä, kun jotkut ”viisaat” laukovat mielipiteitään että ay-liike on vanhanaikainen kaavoihin kangistunut, työllisyyttä jarruttava ja tarpeeton koska palkat ja työehdot voitaisiin sopia yrityksissä. Onko näin?

Mielestäni ei. Kukahan valvoisi työelämään kuuluvia monia lakeja, työehtoja ja yleensä työelämän ”pelisääntöjä” sekä neuvottelisi minimipalkoista jos esimerkiksi Puu-ja Erityisalojen liittoa ei olisi. Todellisuudessa  vain pieni osa työntekijöistä pystyisi ja osaisi niin sanotun neuvottelutaidon joutuessaan työnantajan kanssa neuvottelemaan palkastaan ja muista työehdoista. Syrjäseudulla ei työtä ole pilvin pimein tarjolla, joten moni joutuisi tyytymään palkkaan, jonka työnantaja laupeudessaan tarjoaisi. Vain ay-liikkeen avustuksella palkkoja ja työehtoja neuvoteltaessa työntekijät voivat saada sellaiset työehtosopimukset joiden ansiosta suomen talous ja työntekijöiden ostovoima säilyy tasolla, jolla tämä yhteiskunta pyörii ja kehittyy.

On turhan paljon niitä valtioita, joissa työntekijät ovat orjan asemassa.

Tulevat vaalit

Tulevissa Puu-ja erityisalojen liiton valtuustovaaleissa on tarjolla paljon hyviä ja asiantuntevia ehdokkaita kattavasti kaikilta sopimusaloilta. He varmasti pystyvät seuraavalla viisivuotiskaudella viemään liiton toimintaa  kohti parempaa tulevaisuutta kohdellen tasapuolisesti kaikkia liittomme sopimusaloja. Harkittuani ehdokkuuttani tulevissa vaaleissa tulin siihen tulokseen, että oman alani, eli metsäkonealan asioihin voi vaikuttaa parhaiten olemalla ehdokkaana tulevissa vaaleissa.

Vaaleissa on jokaisella jäsenellä oikeus ja mahdollisuus olla valitsemassa näitä luottamustoimeen valittavia liittomme jäseniä koska näin se demokratia toimii Suomessa.

Juha Meriläinen


 

Lasse Vertanen työskentelee metsurina Silvestalla. Vertanen on työpaikkansa luottamusmies, Puu- ja erityisalojen Evijärven ammattiosaston puheenjohtaja, työntekijöiden ewc-edustaja konsernissa, Puuliiton hallituksen jäsen ja ehdokas numero 361 metsäalan vaalipiirissä.

SOSIAALINEN POLKUMYYNTI ON METSÄTALOUDEN HÄPEÄ

Sosiaalinen polkumyynti on noussut merkittäväksi ongelmaksi Suomen metsätaloudessa.  Tämä tosiasia on todistettu lukuisissa viranomaisten työpaikoille tekemissä tarkastuksissa ja Puuliiton selvitettävänä olleissa erimielisyystapauksissa.

Sosiaalinen polkumyynti on pesiytynyt metsänhoidon alihankintaketjuihin, joissa ulkomaisen työvoiman käyttö on yleistä.  Yhteiskuntavelvoitteiden laiminlyöntejä ja alipalkkausta kohdistuu myöskin suomalaista työvoimaa kohtaan.  Alipalkkauksen lisäksi suomalaisia työntekijöitä on työnantajatahojen toimesta jo pitkään houkuteltu ja painostettu näennäisyrittäjyyteen, jossa työn hinta painetaan olemattomaksi ja yhteiskuntavastuut kaadetaan yksilön ja yhteiskunnan kannettaviksi. Näennäisyrittäjyys on todellisuudessa yksi pahimmista kestävyysvajetta aiheuttavista tekijöistä yhteiskunnassamme. Tätä tosiasiaa valtakunnan tason poliitikot eivät ole halunneet tiedostaa, eivätkä puutu selvään ongelmaan.

Äskeinen Metsänhoitoyhdistys Päijänteen päätös irtisanoa kokeneet ammattimetsurinsa ja siirtyä alihankintaan, on osa metsätaloudessa tietoisesti ajettua yhteiskuntavastuitten väistämiseen tähtäävää prosessia.  Metsänomistajankaan etu ei voi pitkällä tähtäimellä olla se että hänen metsiänsä hoitaa alipalkattu ja huonolla ammattitaidolla varustettu kurjalisto.  Toimintonsa ulkoistaneen on vastuutonta väittää kykenevänsä valvomaan  alihankintaketjunsa toiminnan lainmukaisuutta. Todellisuudessa nykyinen Tilaajavastuulaki ei edellytä tai edes mahdollista urakanantajalta valvontatoimenpiteitä, alihankintasopimuksen solmimisen jälkeen.

Suomen maine ”kestävän metsätalouden mallimaana” saa kylkeensä syvän kolhun, kun tieto alihankkijoitten karkeista laiminlyönneistä leviää julkisuuteen. Aluehallintoviraston virkavastuulla laaditut raportit kertovat karutonta kieltään.  Esimerkiksi eräässä 2013 tutkitussa metsänhoitoyrityksessä työntekijän urakkapalkkaisen työn tuntipalkaksi työvälineen kanssa on laskettu 2.73 €  / tunti.  Kaiken huipuksi Keski- Suomessa järjestetyllä ja TE- keskuksen tukemalla metsänhoitoalan henkilöyrittäjyyteen innostavalla kurssilla on ollut vierailevana asiantuntijana tätä törkeää alipalkkaa maksaneen  yrityksen VT. toimitusjohtaja.

Metsäalalla on nyt käsillä viime hetket puhdistaakseen maineensa ja muuttaakseen toimintatapojaan sosiaalisesti kestäviksi. Toimiala ansaitsee yleisen hyväksyttävyyden yhteiskunnassa vain sillä, että se tuo toimialueelleen ja ympäröivään yhteiskuntaan  hyvinvointia ja sosiaalista arvonlisää.

Lasse Vertanen


 

Pauli Niemi työskentelee huonekalupuuseppänä Huonekalutehdas Laitala Oy:ssä. Jurvassa asuva Niemi on työpaikkansa työsuojeluvaltuutettu, Puuliiton valtuuston sekä puusepänteollisuuden johtokunnan jäsen. Lisäksi Niemi on Puu- ja erityisalojen Jurvan ammattiosaston puheenjohtaja ja ehdokas numero 267 puusepänteollisuuden vaalipiirissä.

ARVOKKAITA PUUTUOTTEITA OSAAVIN KÄSIN

Puu ja puujalosteet ovat olleet pitkässä juoksussa aina Suomen pelastus ja selviytymiskeino taantumista parempiin aikoihin. Näin näyttäisi tapahtuvan nykyisenkin taantuman selättämiseksi.

Perinteisen sellu- ja paperiteollisuuden rinnalle on nousemassa puuta raaka-aineenaan hyödyntävää biotuotteiden valmistusta.

Meille pohjalaisille tärkeää puusepänteollisuutta tämä metsäteollisuuden uudistuminen ei kuitenkaan uhkaa, vaan se antaa nähdäkseni ennemminkin mahdollisuuksia. Kun puulla on käyttöä, metsiä hoidetaan ja hakataan. Näin voidaan varmistaa pitkälle tulevaisuuteen laadukkaan raaka-aineen saatavuus ja kohtuullinen hinta.

Puusepänteollisuustuotteiden edelleen kehittäminen ja lisääntyvä panostus markkinointiin, ovat kohtuullisen nopea ja edullinen tapa parantaa työllisyyttä.

Pohjanmaalla on perinteisesti osaamista puutuotteiden valmistukseen ja raaka-ainetta riittää jalostettavaksi. Puusepänteollisuus ei ole myöskään niin pääomavaltaista teollisuutta, kuin kuitupuuta jalostava kemiallinen metsäteollisuus. Jalostusarvoltaan huonekalu on kuitenkin omaa luokkaansa ja se on ympäristöystävällinen hiiltä sitova hyödyke, jota ei tarvitse käyttöikänsä päässä kuljettaa ongelmajätelaitokselle.

IT- kuplan ja Euro-krapulan jälkimainingeissa voi vain kaiholla muistella aikoja, jolloin puusepänteollisuus työllisti Pohjanmaalla satoja puuseppiä enemmän, kuin nykyisin. Viime vuodet ovat tarjonneet puualojen ammattilaisille, lähinnä lopputilejä, työttömyyttä ja työttömyyden pelkoa. Näin ei voi enää pitkään jatkua.

Nyt on aika ryhtyä toimiin, joilla voidaan varmistaa puutuoteteollisuuden työpaikkojen säilyminen ja työllisten lisääntyminen. Perinteinen puutuoteteollisuus ei saa jäädä uuden biotalouden varjoon, vaan puutuoteteollisuutta on kehitettävä uusien puun käyttömuotojen rinnalla. Mitä enemmän puuta hiotaan ja höylätään, sitä enemmän syntyy myöskin biotaloudelle hyödynnettävää raaka-ainetta ja sitä korkeampi on puusepäntuotteen jalostusarvo. Ammattitaitoinen työvoima on avaintekijä tässä arvoketjussa. Siksi työntekijöitten työllisyydestä, osaamisesta ja työkyvystä on pidettävä hyvää huolta.

Pauli Niemi


 

Markus Jokinen työskentelee verhoilijana Insofa Oy:ssa. Orimattilassa asuva Jokinen on työpaikkansa pääluottamusmies ja ehdokas numero 241 puusepänteollisuuden vaalipiirissä.

VARSOVAN LIITTO

Nyt, kun olen lähtenyt ehdokkaaksi Puuliiton valtuuston vaaleissa, niin olen joutunut miettimään mitä iloa minusta olisi valtuustossa työntekijän vinkkelistä ja toisaalta, mitä annettavaa minulla olisi liitolle? En osaa vielä vastata kumpaankaan kysymykseen, voin vain tuoda rohkeasti esiin omat mielipiteeni.

Työehtosopimus

Yksi tärkeimmistä asioista, ellei jopa tärkein on työehtosopimus, sen noudattaminen ja sitä kautta sopiminen yleensä. Olen pääluottamusmiehenä huomannut miten tärkeää on päästä työnantajan kanssa lopulta sopuun asioista, siten että kumpikin osapuoli on tyytyväinen. Se on usein aika haasteellista mutta molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun tulee mielestäni aina pyrkiä.

Asioista on neuvoteltava aidosti ja lopulta sopu on löydyttävä. Lakia noudatetaan, sopimuksia kunnioitetaan niin kuin hyviä tapojakin. Silti pohjavire on aina se, että luottamusmies on työntekijän puolella. Jos jokaisessa firmassa olisi työntekijöitä ja työehtosopimuksia kunnioittava työnantaja niin silloin ei tarvitsisi koko luottamusmiesjärjestelmää. Toistaiseksi meitä luottamusmiehiä ja naisia vielä tarvitaan.

Puuliiton tulevaisuus

Kun työntekijät aikanaan alkoivat vaatia parempia työehtoja, niin silloin alkoi muodostua liittoja, jotta vaatimuksissa olisi enemmän vaikutusta työnantajan suuntaan. Oli kunnolla voimaa ja tukea takana kun istuttiin neuvottelupöydän ääreen, joskus jouduttiin käyttämään lakkoja painostuskeinona. Asioita alkoi tapahtua. Tavallinen työmies ja työnainen saivat viimein äänensä kuuluviin.

”Me ollaan menetetty hemmetisti teollisuuden työpaikkoja viime vuosina! ” Nämä sanat tulivat valtiovarainministerin suusta joitain aikoja sitten. Niinhän se on. Joka alalta kuulee irtisanomisuutisia, lomautuksia ja firmojen sisällä työntekijöitä valuu Loimaan kassaan ja liitot ihmettelee, että mitä voisi tehdä? Jäsenmaksuja ei pysty nostamaan, koska se saattaisi kiihdyttää jäsenkatoa. Emme voi vaan kaivautua syvemmälle omiin poteroihimme ja kuikkia sieltä, että mitähän ympärillä tapahtuu.

Mielestäni ainoa ratkaisu tämän päivän Suomessa on alkaa yhdistämään liittoja sekä kassoja tavalla tai toisella yhdeksi isoksi ammattiliitoksi. Me ollaan kuitenkin duunareita kaikki, lasken duunareiksi myös toimihenkilöt, vaikka jotkut heistä eivät halua itseään kutsuttavan duunariksi.

Itse verhoilen sohvia työkseni ja minulle olisi aivan sama mikä olisi tulevaisuuden suurliiton nimi, jos jäsenmaksua saisi sillä pienennettyä ja silti meille neuvoteltaisiin paremmat työehdot. Porukkaa taas kasaan, niin alkaa jälleen tapahtua. Otsikosta voitte päätellä, mikä voisi olla tulevaisuuden suurliiton nimi.

Koska en ole kommunisti, niin nimi viittaa tässä kohtaa hevosiin.

Markus Jokinen, 241


 

Kai Leinonen työskentelee harvesterinkuljttajana K ja T Törmäsellä. Kemijärvellä asuva Leinonen on Lapin metsätyökoneiden kuljettajien ammattiosaston puheenjohtaja ja ehdokas numero 343 metsäalan vaalipiirissä.

Vaarantaako luottamusmiesten puute metsäsertifioinnin?

Ammattiosaston tehtävänä on valvoa työehtosopimusten ja lakien noudattamista
työpaikalla. Luottamusmies edustaa ammattiosastoa työpaikalla.

Luottamusmiesten puute metsäkonealan yrityksissä on vakava puute, johon jokaisen osaston
puheenjohtajan ja toimikunnan tulee jatkossa kiinnittää huomiota ja ruveta tekemään töitä asian parantamiseksi.

Miten valvoa työehtosopimusten noudattamista työpaikalla jossa ei ole luottamusmiestä tai edes yhtään puuliittolaista? Tämä puute vaarantaa jo metsäsertifioinnin kriteereiden noudattamista.



 

Sami Pellikka on elementtityöntekijä Pyhännän Rakennustuotteella. Pellikka on työpaikkansa pääluottamusmies, Puuliiton mekaanisen metsäteollisuuden johto- ja neuvottelukunnan jäsen, Pyhännän Puutyöväen ammattiosaston puheenjohtaja ja ehdokas numero 139 mekaanisen metsäteollisuuden vaalipiirissä.

KAVERIA EI JÄTETÄ!

On valitettavan yleistä, että tämä ”kaveria ei jätetä” kortti otetaan käyttöön vasta sitten kun jollekin ovat elämän haasteet tulleet liian suuriksi ja on pötkähetty ladun varteen. Minulla se on ymmärrettynä ja sisäistettynä siten, että tarkoitus on olla tukena ja apuna jokaiselle ”kaverille” elämän eri haasteissa ennen näitä pötkähtelyjä. On huomattava, että tässä kansansairauksien luvatussa maassa haasteita ei voi rinnastaa ihmisten kesken, toiselle aamulla sängystä nouseminen voi olla haastavampaa kuin toiselle omakotitaloprojekti.

Kuinka tämän lauseen sisällön siirrämme sitten ammattiyhdistysliikkeeseen? Siinäpä sitä ollaan puhtaan paidan kanssa, mutta minäpä kerron kuinka se mielestäni siirretään.

Ainahan voimme odottaa aikaa jolloin on rauha maan päällä ja ihmisillä hyvä tahto. Kuitenkin tätä ihmettä odottavia on kirkkoniemet täynnä, joten tähän ihmeeseen emme usko, vaan lähdemme askel kerrallaan rakentamaan tulevaisuutta. Aluksi opettelemme kunnioittamaan toista työntekijää ihan ihmisenä, olipa hän sitten kuinka erilainen tahansa ja ymmärrämme arvostaa jokaisen työpanosta. Toisekseen pistämme oman edun tavoittelun jäämään sinne romukoppaan toisten mustamaalaamisen kanssa. Kolmanneksi opetellaan käyttäytymään ja muistamaan kuinka toimintamme on aina niin tarjottimella kritiikille, että ei turhaan anneta polttoainetta porsastelevasta ay-eliitistä kirjoittaville. Kun pystymme vastaamaan näihin olemme jo sillä tiellä, että voimme alkaa rakentavasti miettiä kuinka saamme kivaan, helposti lähestyttävään liikkeeseemme lisää kavereita. Se lienee sanomattakin selvää, että parhaiten onnistumme olemaan jättämättä kavereita, kun saamme heidät mukaan tähän yhteiseen liikkeeseemme, jossa jäsen on aina oleva se kenen puolesta mennään!

Uusien kaverien myötä tulee tuoretta ajatusta ja he pystyvät varmasti kertomaan minkälaisella metodilla heille saisimme tiedotettua kaiken sen olemassa olevan ja tulevan hyvän työehtosopimuksesta!

Onnistumiset luovat onnistumista, se on varma! Jos ja kun yhteispelin parantaminen onnistuu oman liikkeemme sisällä, on silloin todennäköistä, että se onnistuu myös työnantajapuolen kanssa! Se on sitä mitä haetaan, koska yhteisymmärryksessä neuvottelemalla saadaan tuloksia, tappelemalla ei saada kuin erävoittoja.

Ja tärkeänä huomion arvoisena asiana on muistaa pitää se terve järki mukana, koska sitä on sitä puhujaa. Itse olen aina vannonut tekojen kautta vaikuttamiseen ja siinä pysyn, joten muistetaan jatkaa töitä ja olla jättämättä kavereita vaalien välisenä aikanakaan!

Hyvää syksyn odotusta ja tsemppiä vaaleihin!

Toivottaa kaverisi,

Sami Pellikka


 

Pekka Häkkinen on sahatyöntekijä Versowoodin Hankasalmen sahalla. Häkkinen on Puuliiton mekaanisen metsäteollisuuden johtokunnan jäsen ja ehdokas numero 101 mekaanisen metsäteollisuuden vaalipiirissä.

SUURLIITTOA KOHTI

Keväällä 2009 Puuliiton liittokokouksessa Lahdessa salintäyteinen yleisö antoi raikuvat aplodit,  kun kuulimme uuden teollisuusliiton syntyvän. Kuuden liiton yhdistyessä 330 000 jäseninen TEAM olisi vastaus työnantajapuolen rivien tiivistämiseen.  Hanke toteutuisi viimein, pitkän ja vaativan valmistelun jälkeen.

Sitäkin rajumpi oli pudotus, kun vain kuukauden kuluttua selvisi, että Team alkuperäismuodossaan kaatui kalkkiviivoille valitettaviin poliittisiin kiistoihin.

Aikaa on kulunut, mikä nyt on noihin päiviin verrattuna muuttunut, maailman tilannekin vain huonompaan suuntaan.  Mielestäni meillä ei ole varaa haudata hanketta kokonaan, vaan liittojen tulee aloittaa tunnustelut keskenään asiaa koskien. Uudessa selvityksessä voinee käyttää paljon jo tehtyä taustatyötä, tietenkin nykyhetkeen päivitettynä. Kannatan edelleen vahvasti liittofuusiota, oikeastaan näen sen lähes ainoana vaihtoehtona tulevaisuudessa.

Miksikö haluan suurliittohankkeen uudelleen vireille? 

Elämme sellaista maailman aikaa, että pienet eivät välttämättä oikein tahdo pärjätä… hyvät aatteet saavutettujen etujen säilyttämisestä voi unohtaa, jos ei ole kunnon "hartioita" tukena.  Jäsenkato ja korkea työttömyys hankaloittavat taloudellista tilannetta monessa liitossa. Bisnesmielessä perustetut  yksityiset työttömyyskassat  saavat oivan paikan houkutella jäseniä näennäisen halvoilla jäsenmaksuilla, valmiiseen pöytään.

Näistä vaaleista 

Jäsenet, demokratialla on hintansa, nämäkin vaalit maksavat ihan kohtuullisesti liitolle, käyttäkää äänioikeuttanne näissä vaaleissa.  Mitä korkeampi on äänestysprosentti, sitä suurempi hyöty vaalin panostuksista saadaan.

Blogini on tarkoitettu keskustelun avaukseksi.  Otan mielipiteitä vastaan, mikäli haluat jotain kommentoida: pj.hakkinen(at) gmail.com

Mukavaa alkusyksyä!  

Pekka Häkkinen


 

Kare Kosonen on prosessityöntekijä Metsä Woodin Punkaharjun Kerto-tehtaalla. Särkisalmella asuva Kosonen on Punkaharjun Puu- ja erityisalojen ammattiosaston sihteeri ja nuorisovastaava sekä ehdokas numero 120 mekaanisen metsäteollisuuden vaalipiirissä.

Itse voi vaikuttaa moneen asiaan,
jos vain haluaa vaikuttaa

Ihmiset vanhenevat, se on kylmä fakta. Ammattiyhdistykselle tämä tarkoittaa sitä että nuoria pitäisi saada toimintaan mukaan ja heidän jatkaa liiton toimintaa tulevaisuudessa. Miten nuoret saataisiin aktivoitumaan miettii varmasti monikin ammattiosastojen ja liiton kokouksissa.

Ammattiyhdistyksen suurin haaste on, että se taistelee ihmisten vapaa-aikaa vastaan. Vapaa-ajastaan moni tuskin haluaa luopua mutta ihmisten pitäisi ymmärtää, että juuri ammattiyhdistys on sitä vapaa-aikaa heidänkin elämään mahdollistanut vuosien saatossa. Palkallisia vapaapäiviä, palkankorotusta, työntekijän turvaa ja monta muuta asiaa ovat ammattiyhdistykset ajaneet eteenpäin, että ihmisten työ-olot helpottuisivat. Tästäkin syystä ihmisen pitäisi olla kiinnostunut ammattiyhdistyksen vaikutusmahdollisuuksista.

Nuorison aktivointi alkaa koulutiedottamisella mitä pitäisi lisätä meidänkin. Meidän pitäisi saada nuoret aktivoitumaan jo ihan alusta lähtien että heillä olisi pohja tulevaa varten jo hallussa ennen ensimmäistä työpaikkaa. Kun nuoret liittyvät liiton jäseniksi niin heitä pitäisi siitä saada vielä ammattiyhdistyksen toimintaan mukaan. Aktivointi tapahtuu tarjoamalla tekemistä ja koulutusta. Moni muu liitto on tässä onnistunut niin miksei mekin onnistuttaisi, tarjotaan vain nuorelle mahdollisuus saada se ”ahaa” elämys että tämähän on mukavaa ja tähän kannattaa vapaa-aikaa uhrata. Mahdollisuuksia on tähän ja kyllä me siihen pystymme. Saamme vain sen ihmiselle sen pienen sysäyksen eteenpäin että hän ”valveutuu” asioista. Hitaasti mutta varmasti saadaan uusia toimijoita mukaan toimintaan ja näin toiminta saadaan jatkumaan vielä silloinkin kun itse on eläkkeellä :)

Kare Kosonen


 

Teija Mattila työskentelee varastomiehenä Vindea Oy:ssä. Riihimäellä asuva Mattila on työpaikkansa pääluottamusmies ja ehdokas numero 261 puusepänteollisuuden vaalipiirissä.

SINÄ DUUNARI

Näiden vaalien kolme keskeistä teemaa ovat työ, turva ja tulevaisuus. Allekirjoitan niistä jokaisen ja liitän niiden yhteiseksi päämääräksi oikeudenmukaisuuden. Tänään puhumme tarpeesta muuttaa rakenteita, suomalaisen kilpailukyvyn välttämättömyydestä, työurista ja niiden pidentämisen tarpeesta hyvinvointivaltiomme kestävyysvajeen parantamiseksi. Työntekijät etenkin vientiteollisuudessa ja sitä tukevan tuotanto- ja hankintaketjun eri vaiheissa ovat joutuneet tilanteeseen, jossa epävarmuus työsuhteiden pysyvyydestä riippuu Suomen kyvystä vastata kv. kilpailuun ja osaamiseen. Tilanne on sama myös julkisella sektorilla, josta ajoittain kohtuuttomastikin on tehty kestävyytemme ”syntipukki”. Minä en hyväksy tällaista ajattelutapaa, politiikkaa ja vähiten siihen pyrkivien tahojen pyrkimyksiä. Ahneet ja itsekkäät markkinat on meille jokaiselle kuluneiden vuosien aikana osoittanut, mitä se on saanut aikaiseksi. Hallitsemattoman velkakriisin, jota globaalisti yritämme kansakuntina parhaan kykymme mukaan nyt korjata. Luonnollisena osana tätä kokonaisuutta on jäsenyytemme Euroopan Unionissa ja sen päätöksenteossa – yhteismarkkinoissa.

Ollaan kuitenkin ylpeitä omasta osaamisestamme. Suomi elää työstä ja on sen vuosikymmenien aika myös näyttänyt eri tilanteissa. Suomalainen työntekijä on luotettava, ahkera ja aikaansaapa edelleenkin. Suomalainen sopimisen yhteiskunta kelpaa esimerkiksi maailmalle joka päivä. Vaikeidenkin aikojen hetkillä kykenemme yhdessä sopien vaikeuden myös voittamaan, pitämään kansakuntana yhtä ja antamaan sen parhaan suomalaisen osaamisemme tuotteina, palveluina ja laatuna maailman markkinoille. Järjestäytynyt ammattiyhdistysliike on siinä keskeisessä roolissa työmarkkinaosapuolena yhdessä työnantajien ja elinkeinoelämän kanssa. Tästä on kysymys ja siksi haluan antaa panokseni hyvän työelämän eteen, jossa kunnioitetaan sopimisen yhteiskuntaa ja kulttuuria. Sanotaan, että Suomi elää metsästä pitää edelleenkin paikkansa. Tänään se elää myös teknologiasta, korkeasta koulutuksesta ja vakaasta yhteiskuntapolitiikasta.

Tämän blogini myötä olen ehdolla vaaleissa ja valmis kantamaan vastuuta. Käytä siksi ääntäsi ja äänestä!

Teija Mattila
 


 

Kauko Jurvanen on sahatyömies UPM Kymmenen Kaukaan sahalla. Hän on työpaikkansa pääluottamusmies, työntekijöiden EWC-edustaja konsernissa ja Puuliiton mekaanisen metsäteollisuuden johtokunnan jäsen. Jurvanen on ehdokas numero 107 mekaanisen metsäteollisuuden vaalipiirissä.

PUULIITON TULEVAT HAASTEET

Näin syksyn sateiden alkaessa pohdiskelin, mihin Puuliiton on panostettava tulevaisuudessa voimavaroja.

Puuliiton haasteena on yhdessä luottamusmiesten apuna kehittää työelämän pelisääntöjä ja olosuhteita työpaikoilla paremmaksi.

Työttömyysturvan sekä eläketason lisäheikennyksien vastustaminen on myös tärkeää.

Puuliiton on mielestäni panostettava jatkossa myös aluetoimintaan, sekä osastojen että jäsenten palvelujen kehittämiseen. Aluetoiminta on hiipunut huolestuttavasti, monella alueella piirijärjestöjen lakkauttamisen jälkeen. Useat entiset aktiiviset toimijat ovat alkaneet luovuttaa päätös- ja toimintaedellytyksien puutteessa.  Uusia aktiiveja toimijoita ei ole tullut tilalle. Nyt olisi aika alkaa panostaa alueen omista tarpeista lähtevään koulutus- ja tapahtumasuunnitteluun. Liiton pitäisi olla tässä aktiivisesti mukana tukemassa alueita.  

Ammattiosastojen toimintaan pitäisi liitolta ja aluetoimitsijoilta tulla myös apuja sekä koulutuksien järjestämisessä että myös taloudellista tukea, jotta osastojen toiminta pysyisi vireänä.

Aluetoiminta on kuitenkin yksi tärkeä osa-alue liiton toimintaa, jonka toimivuus ja näkyvyys vaikuttavat jäsenten mielikuvaan liitosta. Tätä kautta on myös mahdollisuus saada uusia innostuneita jäseniä mukaan liiton toimintaan.

Kauko Jurvanen


 

Kimmo Natunen on UPM Kymmene Woodin Savonlinnan vaneritehtaan pääluottamusmies ja Puuliiton mekaanisen metsäteollisuuden johtokunnan jäsen. Natunen on ehdokas numero 132 mekaanisen metsäteollisuuden vaalipiirissä.

TULEVAISUUDEN AMMATTILIITTO

Ammattiliittojen vahvuus on perinteisesti ollut joukkovoimassa. Liitoilla, jotka edustavat tuhansia tai jopa kymmeniä tuhansia työntekijöitä edustajalla on paljon suurempi vaikutus kuin yksittäisellä työntekijällä työehdoista neuvoteltaessa. Ammattiliittojen hoitaessa työehtoneuvottelut voidaan taata ainakin se, että kaikki työntekijät saavat vähintään tietyn tason mukaiset edut tasa-arvoisesti. Tämän vuoksi järjestäytymisasteen nostaminen sekä mahdollinen suuremman teollisuusalojen ammattiliiton rakentaminen onkin oltava tulevaisuuden Puuliiton tavoitteena.

Muistettava on myös, että saavutetut edut kuten esimerkiksi työaikajärjestelyt, palkallinen vuosiloma ja sen antaminen lomakaudella ja arkipyhävapaat vaativat myös jatkuvaa ylläpitoa.

Työnantajat hakevat kilpailukyvyn säilyttämisen varjolla heikennyksiä sopimuksiin ja tekevät uusia tulkintoja olemassa olevista sopimuksista. Työpaikoillamme tehdään jo nyt työtä minimimiehityksillä ja työntekijöiden työajan käytön tehokkuus on viritetty äärimmilleen. Ajatukset työajan lisäämisestä sekä eläkeiän nostamisesta tuntuvat teollisuuden työntekijän näkökulmasta todella kaukaiselta. Nykytahdilla vain harvat nykyiseenkään eläkeikään työssä selviävät.

Saavutettuja etuja täytyy jatkuvasti ja vahvasti puolustaa ja pyrkiä kehittämään myös työntekijöiden kokonaisvaltaista hyvinvointia työelämässä.

Ja kuka muu sen tekisi, jos ei meidän työntekijöiden muodostama oma ammattiliittomme aina jäsenestä puheenjohtajaan saakka, sillä liittohan olemme me kaikki yhdessä.

Laitetaan joukkovoimaa peliin ja vaalilippuja postiin, jotta saadaan tehtäviinsä motivoituneet ja itsensä täydellä likoon laittavat edustajat liittoomme hallintoon.

Kimmo Natunen


 

Asko Alasalmi työskentelee huoltomiehenä Pyhännän Rakennustuotteessa. Hän on työpaikkansa työsuojeluvaltuutettu ja Puuliiton hallituksen varajäsen. Alasalmi on ehdokas numero 86 mekaanisen metsäteollisuuden vaalipiirissä.

SUOMI ELÄÄ METSÄSTÄ

Näin muistan, kun kouluaikoina puhuttiin sodanjälkeisestä Suomesta.  Jo 1500-luvulla Suomessa jalostettiin puusta tervaa, jota vietiin maailmalle. 1800-luvun lopulla Oulu oli yksi maailman suurimmista tervanvientikaupungeista. Sotien jälkeen Suomi maksoi sotakorvauksia, ja taas olivat pohjoisen metsät elintärkeä varallisuus koko Suomelle. Myöhemmin, energian kysynnän kasvaessa, on Suomessa alettu hyödyntää turvetta sekä viimevuosina biodiesel on saanut jalansijaa Suomessa ja maailmalla.

On siis selvää, että puu- ja metsätalous on Suomelle mahtava voimavara. Energiaa kaikessa muodossa, muovia, taloja, tekstiilejä, autoja, mitä kaikkea saammekaan puusta. Suomessa tehdään valtavasti työtä sen eteen, että voimme hyödyntää puuta. Alkaen istutuksesta, taimikoiden hoidosta ja hakkuista. Päättyen sahoille, sellutehtaille, lämpölaitoksiin. Puu ja metsä ovat meidän kaikkien päivittäisessä elämässä mukana jossain muodossa.

Tulevaisuudessa puun jalostusarvoa toivottavasti pystytään entisestään vielä lisäämään Suomessa. Tämä tarkoittaa, että suomalaisilta työntekijöiltä vaaditaan entistä korkeampaa ammattitaitoa. Teknologia kehittyy, ja meidän työntekijöiden on elettävä siinä mukana. Samalla työolot paranevat, ja työn fyysinen kuormittavuus toivottavasti kevenee. Työolot ovat ottaneet huiman harppauksen 1800-luvun tervanpolton ja tukinuiton ajoista.

Vakavat työtapaturmat ovat vähentyneet, ja työn turvallisesta tekemisestä on tullut imago-kysymys. Samaan aikaan uusien johtamismallien, tiimityöskentelyn, ja työvoiman vähennyspaineiden lomassa tulee muistaa kuitenkin työsuojelun ”toinen puoli”. Henkinen hyvinvointi, tai pahimmassa tapauksessa pahoinvointi, jää usein lomautus- ja irtisanomismylläkässä vähemmälle huomiolle.

Haluankin, että jatkossa Puuliitto panostaa vielä enemmän jäsentensä henkiseen hyvinvointiin. Tähän on monenlaista lääkettä. Puuliitto valvoo työsuojeluvaltuutettujen ja luottamusmiestensä kautta, että työpaikoilla noudatetaan sovittuja työehtoja. Yksi tärkeimmistä työhyvinvointia parantavista asioista on yleissitova työehtosopimus.  Työehtosopimuksessa on minimiehdot työn tekemiselle.

Myöskään TES, niin kuin moni muu asia ei tapahdu itsekseen. Siksipä nyt on SINUN aika alkaa miettimään Puuliiton vaalien ehdokkaita, ja valita itsellesi edustaja Puuliiton hallintoon!

Asko Alasalmi


 

Jarno Kemiläinen työskentelee vanerimiehenä UPM-Kymmene Woodin Jyväskylän tehtaalla. Hän on myös osaston luottamusmies. Kemiläinen on ehdokas numero 112 mekaanisen metsäteollisuuden vaalipiirissä.

PUULIITON VAHVUUS TYÖPAIKOILLA

Liian usein törmään omallakin työpaikalla ihmisten kanssa jutellessa ihmettelyyn: ”Mitä hyötyä on liittoon kuulumisesta, sama vaikka liittyisi Loimaan kassaan, saman rahan saa sieltäkin, jos tulee lomautuksia tai jää työttömäksi.” Mikä on mielestäni aivan normaalia ajattelua kun ei tiedetä miten liitto voi paremmin hoitaa asioitani verrattuna yksityiseen kassaan, eikä näin ajattelu ole työntekijöiden hölmöyttä.

Tällä hetkellä mielestäni liitto satsaa kyllä jäsenhankintaan erilaisin tempauksin, mikä on hyvä asia! Mutta sitten jäsenet jätetään tuuliajolle.  Puuliiton pitäisi olla vahvemmin esillä työpaikoilla, kannustaa ammattiosastoja ja luottamustehtävissä olevia toimimaan ylpeästi vahvan liiton puolesta. Nyt olisi ammattiliitoissakin korkea aika herätä todellisuuteen ja panostaa voimavaroja vanhojen ja uusien jäsenten luottamuksen saamiseksi liiton toimintaan ja sen myötä työpaikoille yhteenkuuluvuuden tunnetta, mikä olisi mahtava voimavara työntekijöille taistelussa näissä haastavissa olosuhteissa, mitä moni työnantaja nykypäivänä tarjoilee! Suurelle osalle jäsenistä liitontoiminta jää pimentoon ja jotenkin kaukaiseksi usvaksi. Tiedetään liiton olemassa olosta, mutta ei tiedetä mitä varten se on olemassa. 

Puuliiton tärkein voimavara on sen jäsenet. Ilman jäseniä ei tarvitsisi valita valtuustoa, ei hallitusta, ei puheenjohtajaa, ei työvaliokuntia ym.! Työpaikoille tarvitaan lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sen luonnissa mielestäni tulevilla valtuutetuilla ja muilla liiton toimijoilla on oma vastuunsa. Luodaan yhdessä vahva ja avoin liitto, jossa jokainen jäsen voi selkä suorassa sanoa työpaikoilla ja toreilla, että hei minä kuulun siihen mahtavaan Puuliittoon!

Jarno Kemiläinen
 


 

Markku Tirkkonen on vanerityöntekijä UPM:n Pelloksen tehtaalla, Puuliiton hallituksen jäsen ja yhteistyövaaliliiton ehdokas numero 158 mekaanisen metsäteollisuuden vaalipiirissä.

TARVITAANKO AY-LIIKETTÄ MIHINKÄÄN?

”Ay-liike on ehkä suurin yksittäinen työttömyyden aiheuttaja modernissa yhteiskunnassa. Lakkoaseella painostamalla ay-liike on ajanut jäsentensä asiaa heikentäen samalla niiden asemaa jotka eivät juuri silloin ole olleet töissä. Mikäli Suomeen halutaan aidosti luoda työtä sekä hyvinvointia, tulee kaikki alat vapauttaa kilpailulle, yleissitovista työehdoista luopua ja työntekijän irtisanomista helpottaa. Mitä vapaammin markkinat toimivat sitä enemmän työpaikkoja on tarjolla.”

Tätä tarinaa työnantajapuoli paukuttaa ulos lähes päivittäin. Heidän mielestään suomalainen työväestö edustajistoineen on ajanut työpaikat pois Suomesta. Todellinen ongelma kuitenkin löytynee globaalimarkkinoista, etenkin Kiina, Intia ja Etelä Amerikan maat, joissa tuotanto, raaka-aineet ja varsinkin työvoima on lähes ilmaista.

Juuri nyt jos koskaan tarvitaan toimivaa ammattiyhdistysliikettä, sillä nykyinen alati villiintyvä markkinatalous etenevästi johtaa hyvinvointivaltion romuttamiseen. Hyvinvointi on jo nyt muuttumassa vain varakkaiden etuoikeudeksi. Ay-liikkeellä ja yrityksillä kuvittelisi olevan saman päämäärän: ”ihmisten aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin lisääminen.”  Sillä nykyduunarin, perheen ja työttömän suurin ongelma on näinä päivinä toimeentulo. Suurimmat ristiriidat työnantajien kanssa tulevat luonnollisesti palkoista ja työajoista.

Ay-liikkeellä on maineikas historia. Se on omasta aloitteestaan saanut aikaan sosiaaliturvan, eläkkeet, lapsilisät, lomat, 40-tuntisen työviikon jne… Eli tuhat hyvää asiaa. Ammattiyhdistysliike on työn liike. Työn tekeminen, työstä syntyvä hyvinvointi, työstä syntyvä palkka ja työhön perustuva sosiaaliturva on ollut toiminnan johtotähti jo sata vuotta. Työn merkitys ihmisten elämässä on kuitenkin muuttunut. Työ ei saa olla pelkkää raatamista ja elämässä pitää olla muutakin kuin työ. Osalle työ on se välttämätön paha, jolla rahoitetaan vapaa-ajan riennot.

Epävarmuus työelämässä on yksi asia joka ei ole muutoksessa. Se on lisääntynyt, sillä elinikäiset työsuhteet vähenevät. Virta työstä toiseen, ammatista toiseen, työstä koulutukseen, työttömyyteen on tämän päivän trendi. Ehjät, pitkät työurat käyvät entistä harvinaisemmiksi.

Ay-liikettä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Meillä Puuliiton jäsenillä on oiva tilaisuus lähettää työnantajapuolelle selkeä viesti tästä. Nostetaan yhdessä liiton valtuustovaalien äänestysprosentti sellaiselle tasolle, jota ei ole ennen nähty. Hyviä ehdokkaita on paljon tarjolla Puu- ja erityisalojen yhteistyövaaliliiton listoilla. Työ.Turva.Tulevaisuus. Äänestä ja vaikuta!

Make
 


 

Otto Toropainen on työpaikkansa Stora Enso Wood products Kiteen tuotantolaitoksen luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu. Puuliiton organisaatiossa hän toimii mekaanisen metsäteollisuuden johtokunnan puheenjohtajana. Toropainen on yhteistyövaaliliiton ehdokas numero 159 mekaanisen metsäteollisuuden vaalipiirissä.

SYYSKESÄN MIETTEITÄ…

Mennään kohti syksyä ja lomat alkavat olla takana. Lomilla on rentouduttu helteisessä kesäsäässä. Työt alkavat ja vaaliajankohtakin lähestyy.

Koetaanko Puuliiton valtuustovaali työpaikoilla tärkeänä ja lähtevätkö ihmiset äänestämään? Kiinnostavatko työehdot? Millä palkalla työtä tehdään ja missä olosuhteissa? Tehdäänkö työtä turvallisissa olosuhteissa?  Uskon, että moni vastaisi, että totta kai nämä asiat kiinnostavat, nehän ovat työssäkäynnin tärkeimpiä edellytyksiä.

Mitä parannettavaa ja kehitettävää työssä on ja miten työ koetaan? Työ itsessään on ollut monen muutoksen kohteena, automaatio on lisääntynyt ja menetelmät ovat muuttuneet ja muuttuvat koko ajan. Työntekijämäärät ovat kokeneet viime vuosina rajuja supistuksia, yhä pienemmällä työntekijämäärällä tehdään enemmän työtä.  Rasitus on kasvanut niin fyysisellä kuin henkiselläkin puolella.

Toimintaympäristön muutos on tuonut tullessaan ennen näkemättömät joustotarpeet. Muutokset tapahtuvat nopeasti ja vaikuttavat tehtävän työn määrään. YT-neuvottelujen seurauksena työntekijät lomautusuhkineen elävät jatkuvassa epävarmuudessa.  Samoin joustotarpeet työajoissa ovat lisääntyneet ja tulleet nopeatempoisiksi. On ollut paljon puhetta työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta, mutta kovin laihaksi ovat käytännön tulokset jääneet. Oman elämän suunnittelu on hankalaa, koska työnantajat turvautuvat enenevässä määrin äkillisiin työvuoromuutoksiin.

On säästettävä ja kustannuksia leikattava. Tämä on monella työpaikalla tuttua asiaa, mutta liika on aina liikaa. Nyt ainakin osassa yrityksiä on mielestäni menty äärimmäisyyksiin, joka ei ole enää yrityksenkään etu. Tuotantoa yritetään tehdä henkilöstöllä, joka ei kerta kaikkiaan riitä. Työntekijöille tästä aiheutuu monenlaista ongelmaa ja huolta. Tunnollisena työntekijänä moni kärsii, kun mitään työtä ei ehdi tehdä sillä ammattitaidolla ja kyvyillä mitä omaa, vaan on siirryttävä jo seuraavaan työhön. Työn laatu kärsii.

 Maailma ei näytä valmiilta ja asioiden korjaamista ja kehitettävää löytyy. Asioita on voitava muuttaa ja parantaa.  - Tästä on kysymys myös liittovaltuuston vaalissa. Vaalit on yksi kanava, jolla vaikutetaan liittomme edunvalvonnan kehittymiseen ja työpaikoille vaikuttaviin linjauksiin. Vaalissa valituiksi tulleet ihmiset tekevät tärkeitä tulevaisuuteen vaikuttavia päätöksiä. Tarvitaan vahva ammattiliitto ja vahvaa työpaikkatoimintaa, jolla asioita saadaan parannettua. Yhdessä asioiden eteenpäin vieminen onnistuu. Äänestämällä voit vaikuttaa.

Otto Toropainen


 

Esa Sorila on työpaikkansa Metsäkonepalvelun Oy:n luottamusmies, opetushallituksen alaisen metsäalan tutkintotoimikunnan jäsen ja yhteistyövaaliliiton ehdokas numero 357 metsäalan vaalipiirissä.

Vaalien alla

Kesälomakauden lähetessä loppuaan aloittaa moni ehdokas kampanjansa tavoitellen
paikkaansa Puuliiton päättävissä elimissä. Vaalit ovat kuitenkin muutakin kuin valtuuston tai edustajiston valintaa. Vaalien jälkeen“valtakirjan” jäsenistöltä saaneet henkilöt tulevat valitsemaan Puuliitolle ja Puukassalle uudet hallitukset. Tärkeimpiä tehtäviä uudella Puuliiton hallituksella on valita työvaliokunta, tarvittavat johtokunnat ja jaostot. Monille ehdokkaille johtokunta tai jaostopaikka on päätavoite vaaleissa.

Tämän hetken tietojen mukaan marraskuun lopussa kokoontuva uusi Puuliiton valtuusto voi
joutua tekemään suuren päätöksen Puuliiton yhdistymisestä Toimihenkilöliitto Pro:n kanssa. Monia Puuliiton jäseniä askarruttaa se, että Pro kuuluu keskusjärjestö STTK:hon. Tosiasiassa neuvotteluja ei ole vielä käyty siitä kumpaan keskusjärjestöön fuusion jälkeinen liitto kuuluisi, SAK vai STTK? Mielestäni nyt pitää antaa osapuolille neuvottelurauha. Keskeneräisellä asialla “spekulointi”ei ole kenenkään etu.

Puuliiton Puheenjohtaja Sakari Lepola teki hiukan yli vuosi sitten ehdotuksen kaikkien SAK:laisten työttömyyskassojen yhdistymisestä. Ehdotus ei saanut kannatusta muissa SAK:n ammattiliitoissa. Mediassa on usein väläytelty kahden keskusjärjestön SAK:n ja STTK:n mahdollista fuusiota. Toivon, että tulevaisuudessa ammattiyhdistysliike pystyisi uudistumaan siten, että molemmat edellä mainitut fuusiot toteutuisivat. Ne antaisivat hyvän pohjan yhden suuren ammattiliiton perustamiselle.

Esa Sorila



 

Jari Sirviö on Metsähallituksen valtakunnallinen pääluottamusmies ja
Yhteistyövaalililiiton ehdokas numero 356 metsäalan vaalipiirissä.

Puuliitto, tulevaisuuden edunvalvonnan energiaa

Metsätalous ja metsäteollisuus työllistivät vuonna 2012 yhteensä 65 000 henkilöä, mikä oli 2,6 prosenttia koko kansantalouden työllisistä. Metsäsektorin henkilöstöstä 65 prosenttia oli metsäteollisuuden palveluksessa, ja loput työskentelivät erilaisissa metsätalouden tehtävissä. (Metla, 2014).

Metsätalous vastaa metsäteollisuuden puuntarpeen tyydyttämisestä ja metsien kestävästä hoidosta.  Työtehtävät ovat muuttuneet metsätaloustöitä toteuttavien työntekijöiden osalta. Ammattiasemarakenne on toimihenkilövaltaistunut ja teknologian kehityksen myötä työstä on tullut fyysisesti kevyempää ja turvallisempaa puunkorjuun muututtua lähes kokonaan koneelliseksi. Koneellistaminen näkyy vähitellen myös metsänhoitotöissä aina taimien istuttamisesta lähtien. Koneellistumisen myötä työn psyykkinen kuormittavuus on lisääntynyt.

Hyödyt

Ihmiskunnan luonnosta saamia hyötyjä kutsutaan ekosysteemipalveluiksi.  Jotta Suomen metsistä saataisiin tulevaisuudessakin niin raaka-aineita teollisuudelle kuin hyvinvointia jokamiehenoikeuksien puitteissa, tulee metsäalan ammattilaisten tuntea koko ekosysteemipalveluiden verkko ja pyrkiä toiminnassaan metsien kestävään käyttöön.

Metsäsektorin tuottamat yhteiskunnalliset hyödyt (mm. työpaikat, verotulot) ovat tulevaisuudessa merkittävä hyvinvoinnin lähde Suomalaisessa yhteiskunnassa. Metsäenergian ja uusiutuvan puuraaka-aineen hyödyntäminen, yhteen sovittaen metsän eri käyttömuodot ovat tae metsäsektorin menestymiselle.

Turveteollisuus

Turpeen käyttöä tulee edistää poliittisin päätöksin, onhan se joiltakin paikoilta nostettuna ruskohiileen verrattava energian lähde. Turveteollisuus toimii ympäristöviranomaisten valvonnassa, toiminta on ympäristöystävällistä ja vesiensuojelun huomioivaa.

Turveteollisuuden tuottama yhteiskunnallinen hyöty on tällä hetkellä merkittävä, mutta yhdessä puu ja turve voivat korvata 15 terawattituntia tuontienergiaa vuoteen 2020 mennessä. Tällä hetkellä noin 70 % Suomessa käytetystä energiasta tuodaan ulkomailta niin, että maasta karkaa valuttaa ulkomaille vuosittain yli neljällä miljardilla eurolla (Turveteollisuusliitto, 2012).

Puuliitto

Metsähallituslakia säädetään parhaillaan ja yhdessä muiden henkilöstön edustajien kanssa, olemme saaneet osan poliittisista päättäjistä ymmärtämään, mikä yhteiskunnallinen hyöty työllisyyden edistäminen on. Puuliiton kannanotto metsähallituksen lakiluonnokseen oli merkittävä, sen uskallan pääluottamusmiehen suulla sanoa. Mielestäni tässä yhteiskunnallisessa edunvalvonnassa Puuliitolla on tulevaisuuden osalta omat haasteensa sekä mahdollisuutensa. Vaaleissa valitaan tulevaisuuden pelintekijät. Yhteistyöllä rakennamme edunvalvontaorganisaation tulevaisuuden haasteisiin, ympäröivän yhteiskunnan hyväksi.

Jari Sirviö


 

Lasse Vertanen on työpaikkansa Silvesta Oy:n Länsi-Suomen alueen luottamusmies, työntekijöiden edustaja Eurooppatason yritysneuvostossa, Puuliiton hallituksen jäsen ja yhteistyövaaliliiton ehdokas numero 361 metsäalan vaalipiirissä.

Metsäalan oikeat työpaikat elinehto syrjäseuduilla

Lehtitiedot kertovat, että  Metsähallituksen kilpailuttaman istutusurakan tekijöiksi tulee mm. Kuhmoon latvialaisia istuttajia. Ulkomaisen työvoiman tuontia perustellaan lähes poikkeuksetta sillä, ettei kotimaista työvoimaa olisi tarjolla, taikka ”likaiset” työt eivät enää kiinnostaisi suomalaisia. 

Samanaikaisesti kuitenkin pitkään jatkunut muuttovirta metsä-Suomesta työn perään eteläiseen Suomeen jatkuu. Monet ovat muuttaneet eteläiseen Suomeen, vain huomatakseen, että työt valuvat hämäräbisnesmiesten ulkomaisille työketjuille. Kyseessä on itse itseään ruokkiva ilmiö, jota piittaamattomat päättäjät ylläpitävät ja kiihdyttävät.

Tosiasia on, että yhteiskuntamoraali on kadonnut tyystin työmarkkinoilta ja töiden tekemistä organisoivilta tahoilta.  Esimerkiksi metsäalalta on työnantajatahojen toimesta  hävitetty tuhansia oikeita työpaikkoja. Tilalle on kyhätty alihankintaketjuja, joista ei kuulla juuri mitään positiivista.  Lainsäädäntömme mahdollistaa yhteiskuntavastuitten kiertämisen ulkoistamalla työ alihankkijoille, jotka häivyttävät yhteiskuntavastuut tavoittamattomiin.

Lyhyelläkin matematiikalla on ymmärrettävä, että todellisia kestävällä tavalla toteutettuja säästöjä ei saada työn ulkoistamisella ja sillä, että työn tekijät tuodaan tarkoitushakuisesti, esim. Baltiasta. 

Maa- ja Metsätalousministeriössä viritteillä oleva uusi Metsähallituslaki on merkittävä uhka Pohjois- ja Itä-Suomen syrjäseutujen työllisyydelle.  Lakiehdotuksen mukaan metsätaloutta harjoittamaan perustettaisiin osakeyhtiö, joka harjoittaisi metsätalousliiketoimintaa  valtion mailla.  Lakiehdotusta on tarkoitushakuisesti perusteltu mm. sillä, että EU painostaisi yhtiöittämiseen.  Todellisuudessa kyse on ideologisesta valinnasta ja pyrkimyksestä avata tie nykyisen liikelaitosmallin pohjalta toimivan oman organisaation alasajolle. Nykyisen organisaation omat toiminnot kykenevät kantamaan sosiaaliset- ja ekologiset velvoitteensa, yhteiskunnallisesti hyväksyttävällä tavalla.  Kestävyydellä, hyväksyttävyydellä ja paikallisten asukkaitten toimeentulolla ei näytä olevan suurta arvoa, kun Maa- ja Metsätalousministeriössä avataan portteja näennäistehokkuudelle ja piittaamattomalle ulkoistamiselle.

Suomen kansan on nyt syytä kysyä itseltään, kuinka kauan siedämme pääoman ehdoilla ja eduksi pelaavia poliitikkoja ja virkamiehiä, jotka toimivat kansan edun vastaisesti? 

On myöskin syytä kysyä, miksi tiedotusvälineet eivät juurikaan käsittele tätä kipeää ongelmakokonaisuutta?

Lasse Vertanen